IFRS 18 korvaa IAS 1:n tilinpäätösstandardina ja tuo mukanaan merkittäviä muutoksia erityisesti tuloslaskelman rakenteeseen ja johdon tunnuslukujen esittämiseen. IAS 1 sääteli tilinpäätösinformaation esittämistä varsin väljästi, kun taas IFRS 18 asettaa selkeämmät vaatimukset erien luokittelulle ja läpinäkyvyydelle. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisimmät erot näiden kahden standardin välillä ja sen, mitä ne tarkoittavat käytännön talousraportoinnin kannalta.
Miksi IFRS 18 otettiin käyttöön IAS 1:n tilalle?
IFRS 18 otettiin käyttöön, koska IAS 1 ei enää vastannut sijoittajien ja muiden sidosryhmien tarpeisiin riittävällä tarkkuudella. Tuloslaskelman rakenne oli IAS 1:n alla liian vapaamuotoinen, mikä johti siihen, että eri yritysten tilinpäätökset olivat keskenään vaikeasti vertailtavissa. IASB halusi standardilla parantaa taloudellisen raportoinnin vertailukelpoisuutta ja läpinäkyvyyttä.
IAS 1 antoi yrityksille paljon harkintavaltaa siinä, miten ne esittivät tuloksensa. Käytännössä tämä tarkoitti, että kaksi samalla toimialalla toimivaa yritystä saattoi raportoida liiketoimintansa tuloksen hyvin eri tavoin ilman, että kumpikaan rikkoi standardia. Sijoittajat joutuivat tekemään merkittävää lisätyötä vertaillessaan yrityksiä keskenään.
IFRS 18:n keskeinen tavoite on tuoda järjestystä tähän kirjavuuteen. Standardi velvoittaa yritykset luokittelemaan tulot ja kulut tarkemmin määriteltyihin kategorioihin ja rajoittaa johdon vapautta esittää omia tunnuslukujaan ilman asianmukaista selitystä. Muutos heijastaa laajempaa kehityssuuntaa, jossa tilinpäätösstandardit pyrkivät vastaamaan digitaalisen aikakauden läpinäkyvyysvaatimuksiin.
Mitä uusia kategorioita IFRS 18 tuo tuloslaskelmaan?
IFRS 18 jakaa tuloslaskelman viiteen pakolliseen kategoriaan, joita IAS 1 ei tunnistanut: liiketoiminta, investoinnit, rahoitus, tuloverot ja lopetetut toiminnot. Tämä rakenne korvaa aiemman, väljemmän jaottelun ja velvoittaa yritykset sijoittamaan jokaisen tulo- ja kuluerän selkeästi johonkin näistä kategorioista.
Merkittävin käytännön muutos koskee liiketoimintakategoriaa, joka toimii eräänlaisena jäännöskategoriana. Kaikki erät, jotka eivät kuulu investointi- tai rahoituskategoriaan, luokitellaan liiketoimintaan. Tämä selkeyttää esimerkiksi tilannetta, jossa yritys saa tuottoja sijoituksistaan tai rahoitusinstrumenteistaan, sillä nämä erät on nyt erotettava operatiivisesta liiketoiminnasta.
Investointikategoria kattaa tuotot ja kulut varoista, joita yritys pitää hallussaan tuottaakseen tuottoja tai arvonnousua pääasiallisen liiketoimintansa ulkopuolella. Rahoituskategoria puolestaan sisältää rahoitusvelkoihin liittyvät erät, kuten korkokulut. Tämä kolmijako tekee yrityksen tuloksen lähteistä aiempaa läpinäkyvämpiä sekä johdolle että ulkopuolisille sidosryhmille.
Miten IFRS 18 muuttaa johdon tunnuslukujen esittämistä?
IFRS 18 asettaa ensimmäistä kertaa tiukat vaatimukset niin sanotuille johdon tunnusluvuille (Management Performance Measures, MPM). Näitä ovat kaikki ne tunnusluvut, joita yritys esittää julkisesti ja jotka eivät suoraan perustu IFRS-standardien mukaisiin eriin, kuten oikaistu käyttökate tai oikaistu liiketulos.
IAS 1:n aikana yritykset saattoivat esittää omia tunnuslukujaan varsin vapaasti ilman velvoitetta selittää, miten ne on laskettu tai miksi ne poikkeavat standardien mukaisista luvuista. IFRS 18 muuttaa tämän käytännön perusteellisesti. Jatkossa jokainen MPM-tunnusluku on esitettävä liitetiedoissa, ja yrityksen on selitettävä, miksi tunnusluku antaa hyödyllistä tietoa yrityksen taloudellisesta suorituskyvystä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että liitetietoihin on lisättävä täsmäytyslaskelma, joka osoittaa, miten johdon tunnusluku liittyy vastaavaan IFRS-standardien mukaiseen erään. Tämä vaatimus lisää raportointivelvoitteita, mutta parantaa samalla tilinpäätösinformaation luotettavuutta. Yritysten, jotka käyttävät paljon omia tunnuslukuja viestinnässään, kannattaa arvioida jo nyt, mitkä tunnusluvut täyttävät MPM-määritelmän ja miten täsmäytykset rakennetaan.
Mitkä vaatimukset pysyvät samoina IAS 1:stä IFRS 18:aan?
IFRS 18 ei muuta kaikkea. Monet IAS 1:n perusperiaatteet siirtyvät uuteen standardiin lähes sellaisenaan, kuten vaatimukset täydellisen tilinpäätöksen sisällöstä, vertailutietojen esittämisestä ja olennaisuuden periaatteen soveltamisesta.
Tase, oman pääoman muutoslaskelma ja rahavirtalaskelma pysyvät rakenteeltaan ennallaan. Myös tilinpäätöksen yleiset esittämisperiaatteet, kuten jatkuvuuden periaate, suoriteperusteisuus ja johdonmukaisuus, säilyvät muuttumattomina. Yritykset, jotka ovat rakentaneet raportointinsa näiden periaatteiden varaan, eivät joudu tekemään niihin muutoksia.
Lisäksi IAS 1:n vaatimukset tilinpäätöksen liitetiedoista, kuten kirjanpitoperiaatteiden kuvaamisesta ja keskeisten arvioiden esittämisestä, siirtyvät IFRS 18:aan pitkälti sellaisinaan. Muutos kohdistuu siis ennen kaikkea tuloslaskelman rakenteeseen ja johdon tunnuslukuihin, ei tilinpäätösdokumentaation kokonaisrakenteeseen.
Milloin yritysten täytyy siirtyä IFRS 18:aan?
IFRS 18 tulee pakolliseksi tilikausia varten, jotka alkavat 1.1.2027 tai sen jälkeen. Käytännössä useimmille yrityksille tämä tarkoittaa siirtymistä kalenterivuoden 2027 tilinpäätöksessä. Varhainen soveltaminen on sallittua, mutta toistaiseksi harva yritys on ottanut standardin käyttöön ennen pakollista ajankohtaa.
Tärkeää on huomata, että IFRS 18 edellyttää vertailutietojen esittämistä uuden rakenteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että vuoden 2026 tilinpäätöstiedot on laadittava tavalla, joka mahdollistaa niiden esittämisen vertailulukuina vuoden 2027 tilinpäätöksessä. Vuosi 2026 on siis jo nyt käytännössä siirtymävuosi monelle yritykselle, vaikka varsinainen pakollinen soveltaminen alkaa vasta 2027.
Tämä aikataulu tarkoittaa, että yrityksillä on rajallinen aika valmistautua. Tuloslaskelman uuden rakenteen rakentaminen, MPM-tunnuslukujen kartoittaminen ja liitetietojen uudistaminen vievät aikaa, eikä kaikkea voi jättää viime hetkeen. Mitä aiemmin prosessi aloitetaan, sitä hallitummin siirtymä voidaan toteuttaa.
Miten IFRS 18 vaikuttaa käytännön talousraportointiin?
IFRS 18 muuttaa käytännön talousraportointia monella konkreettisella tavalla. Tuloslaskelman uusi kategoriarakenne edellyttää, että yrityksen raportointijärjestelmät pystyvät kohdistamaan jokaisen tulo- ja kuluerän oikeaan kategoriaan automaattisesti ja luotettavasti. Tämä vaatii usein muutoksia sekä kirjanpidon tilikarttaan että raportointilogiikkaan.
Vaikutukset raportointijärjestelmiin
Monissa yrityksissä nykyiset ERP- ja raportointijärjestelmät on suunniteltu IAS 1:n mukaista rakennetta varten. IFRS 18:n viiden kategorian malli saattaa edellyttää tilikartan uudistamista, uusien dimensioiden lisäämistä tai raportointimallien muokkaamista. Järjestelmämuutokset kannattaa suunnitella hyvissä ajoin, jotta vuoden 2026 vertailutiedot saadaan kerättyä oikeassa muodossa.
Vaikutukset MPM-prosesseihin ja liitetietoihin
Johdon tunnuslukujen osalta yrityksen on käytännössä käytävä läpi kaikki julkisesti käyttämänsä tunnusluvut ja arvioitava, mitkä niistä täyttävät MPM-määritelmän. Sen jälkeen on rakennettava prosessi, jolla täsmäytyslaskelmat tuotetaan osana normaalia raportointisykliä. Tämä ei ole pelkästään tekninen muutos, vaan se koskettaa myös talousviestintää ja sijoittajasuhdeprosesseja.
Me HSolutionsilla olemme seuranneet IFRS 18:n kehitystä tiiviisti ja autamme yrityksiä siirtymässä käytännön tasolla. CCH® Tagetik tukee siirtymää kattavasti, aina datan kohdistamisesta ja uuden tuloslaskelmarakenteen rakentamisesta MPM-mittareiden hallintaan ja liitetietoraportointiin. Jos haluat kartoittaa, mitä siirtymä tarkoittaa juuri teidän yrityksellenne, ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja katsotaan yhdessä, mistä kannattaa lähteä liikkeelle.