NFRD ja CSRD ovat EU:n direktiivejä, jotka määrittelevät yritysten vastuullisuusraportointia. Keskeinen ero näiden välillä on, että CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) laajentaa merkittävästi aiemman NFRD:n (Non-Financial Reporting Directive) soveltamisalaa ja raportointivaatimuksia. CSRD koskee useampia yrityksiä, edellyttää yksityiskohtaisempaa ESG-raportointia ja tuo mukanaan pakolliset raportointistandardit sekä ulkoisen varmennuksen vaatimuksen. Uudistuksen tarkoituksena on parantaa yritysten kestävyystietojen laatua, vertailukelpoisuutta ja luotettavuutta.
Mitä NFRD ja CSRD tarkoittavat?
NFRD (Non-Financial Reporting Directive) ja CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) ovat EU:n säätämiä direktiivejä, jotka ohjaavat yritysten vastuullisuusraportointia. NFRD tuli voimaan vuonna 2014 ja se velvoitti suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä raportoimaan muista kuin taloudellisista tiedoista, kuten ympäristöasioista ja sosiaalisesta vastuusta.
CSRD puolestaan on NFRD:n seuraaja, joka hyväksyttiin vuonna 2022. Se syntyi tarpeesta kehittää yritysvastuuraportointia vastaamaan paremmin sijoittajien ja muiden sidosryhmien kasvaviin tietotarpeisiin. CSRD-direktiivin tavoitteena on varmistaa, että yritykset julkaisevat luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa kestävyysvaikutuksistaan.
Molempien direktiivien taustalla on EU:n pyrkimys edistää kestävää kehitystä ja vastuullista liiketoimintaa. Ne ovat osa laajempaa EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa, jonka tavoitteena on ohjata pääomavirtoja kestäviin investointeihin ja hallita ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöhaasteisiin liittyviä taloudellisia riskejä.
Mitkä ovat NFRD:n ja CSRD:n keskeiset erot?
NFRD:n ja CSRD:n välillä on merkittäviä eroja, jotka vaikuttavat yritysten raportointikäytäntöihin. NFRD koski vain suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä (PIE), joissa on yli 500 työntekijää. CSRD laajentaa soveltamisalaa huomattavasti kattaen kaikki suuret yritykset sekä listatut pk-yritykset, lukuun ottamatta mikroyrityksiä.
Raportointivaatimukset muuttuvat perusteellisesti. NFRD:ssä yrityksillä oli melko paljon joustavuutta raportoinnin suhteen ja ne saattoivat valita erilaisia raportointikehyksiä. CSRD:n myötä käyttöön tulevat pakolliset European Sustainability Reporting Standards (ESRS) -standardit, jotka yhdenmukaistavat raportointia ja tekevät siitä huomattavasti yksityiskohtaisempaa.
Merkittävä ero on myös ulkoisen varmennuksen vaatimus, jota NFRD ei edellyttänyt. CSRD:n mukaan vastuullisuusraportointi vaatii ulkopuolisen, riippumattoman tahon varmennuksen, mikä lisää tietojen luotettavuutta mutta myös yritysten raportointitaakkaa.
CSRD edellyttää yrityksiltä myös kaksoisolennaisuuden periaatteen soveltamista, eli yritysten on raportoitava sekä siitä, miten kestävyysasiat vaikuttavat niiden toimintaan että miten yrityksen toiminta vaikuttaa ihmisiin ja ympäristöön.
| Ominaisuus | NFRD | CSRD |
|---|---|---|
| Soveltamisala | Suuret PIE-yhtiöt, yli 500 työntekijää | Kaikki suuret yritykset ja listatut pk-yritykset |
| Standardit | Joustavat, yritys voi valita | Pakolliset ESRS-standardit |
| Varmennus | Ei pakollista | Pakollinen ulkoinen varmennus |
| Raportointitapa | Erillisenä tai osana toimintakertomusta | Osana toimintakertomusta, digitaalisessa muodossa |
Miten CSRD laajentaa raportointivelvoitteita?
CSRD laajentaa raportointivelvoitteita merkittävästi sekä soveltamisalan että sisältövaatimusten osalta. Direktiivin piiriin tulee EU:ssa arviolta 50 000 yritystä aiemman 11 000 sijaan. CSRD koskee kaikkia suuria yrityksiä, jotka täyttävät vähintään kaksi seuraavista kriteereistä: tase yli 20 miljoonaa euroa, liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa tai yli 250 työntekijää. Lisäksi kaikki EU:n säännellyillä markkinoilla listatut yritykset mikroyrityksiä lukuun ottamatta kuuluvat direktiivin piiriin.
Sisältövaatimukset laajenevat huomattavasti. CSRD edellyttää raportointia kaikista ESG-asioista kattavan vastuullisuusraportoinnin muodossa hyvin yksityiskohtaisella tasolla. Yritysten on raportoitava muun muassa:
- Ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista
- Yrityksen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen
- Ihmisoikeuksien toteutumisesta toimitusketjussa
- Tasa-arvon edistämisestä ja monimuotoisuuskäytännöistä
- Hallintotavan vastuullisuudesta
Uutta on myös vaatimus raportoida kestävyysstrategiasta ja tavoitteista sekä siitä, miten ne linkittyvät yrityksen liiketoimintamalliin. Raportoinnissa on käytettävä sekä laadullisia että määrällisiä mittareita, ja tieto on esitettävä myös digitaalisessa, koneluettavassa muodossa ESEF-määrityksen mukaisesti.
Milloin uudet CSRD-vaatimukset astuvat voimaan?
CSRD-direktiivin käyttöönotto tapahtuu vaiheittain vuodesta 2024 alkaen. Ensimmäisenä raportointivelvollisuus koskee suuria, jo ennestään NFRD:n piirissä olleita yrityksiä, jotka raportoivat ensimmäisen kerran CSRD:n mukaisesti vuoden 2024 tiedoista vuonna 2025.
Tätä seuraa laajempi käyttöönotto:
- Tilikaudelta 2024 (raportointi 2025): Suuret, jo NFRD:n piirissä olleet yritykset
- Tilikaudelta 2025 (raportointi 2026): Muut suuret yritykset, jotka eivät aiemmin olleet NFRD:n piirissä
- Tilikaudelta 2026 (raportointi 2027): Listatut pk-yritykset, pienet ja ei-monimutkaiset luottolaitokset sekä captive-vakuutusyhtiöt
- Tilikaudelta 2028 (raportointi 2029): Kolmansien maiden yritykset, joilla on merkittävää toimintaa EU:ssa
Listatuilla pk-yrityksillä on mahdollisuus siirtää raportointivelvollisuuden alkamista kahdella vuodella eteenpäin eli tilikauteen 2028. Tämä siirtymäaika antaa pienemmille yrityksille enemmän aikaa valmistautua uusiin vaatimuksiin.
Miten yritykset voivat valmistautua CSRD:n vaatimuksiin?
CSRD:n tiukentuviin vaatimuksiin valmistautuminen edellyttää yrityksiltä ennakoivaa toimintaa ja järjestelmällistä lähestymistapaa. Yritysten kannattaa aloittaa nykytilan arvioinnilla: mitä tietoja jo kerätään ja mitä järjestelmiä on käytössä? Tämän jälkeen on tunnistettava puutteet nykyisen raportoinnin ja tulevien CSRD-vaatimusten välillä.
Datan kerääminen ja hallinta nousevat keskeiseen rooliin. Yritysten on kehitettävä tietojärjestelmiään niin, että ne tukevat kestävyystietojen keräämistä, analysointia ja raportointia. Tämä voi tarkoittaa investointeja uusiin järjestelmiin tai olemassa olevien järjestelmien kehittämistä.
Käytännön valmistautumisessa auttavat seuraavat toimenpiteet:
- Vastuuhenkilöiden ja -tiimien nimeäminen CSRD-raportointiin
- Kestävyystietojen keräämisprosessien kehittäminen
- Sisäisten kontrollien rakentaminen tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi
- Sidosryhmädialogin kehittäminen olennaisuusarvioinnin tueksi
- Työntekijöiden kouluttaminen uusiin raportointivaatimuksiin
Moni yritys hyötyy myös ulkopuolisesta asiantuntija-avusta valmistautuessaan CSRD:n vaatimuksiin. Asiantuntijat voivat auttaa niin järjestelmien kehittämisessä, olennaisuusarvioinnissa kuin raportointiprosessien rakentamisessa.
Mitä hyötyä CSRD tuo yrityksille ja sidosryhmille?
Vaikka CSRD lisää yritysten raportointivelvoitteita, se tuo mukanaan myös merkittäviä hyötyjä. Yhtenäinen raportointitapa parantaa tietojen vertailukelpoisuutta, mikä helpottaa sijoittajien päätöksentekoa ja mahdollistaa yritysten kestävyyssuoritusten vertailun. Tämä voi parantaa vastuullisesti toimivien yritysten kilpailuasemaa.
Sijoittajat ja rahoituslaitokset saavat luotettavampaa tietoa yritysten kestävyysriskeistä ja -mahdollisuuksista, mikä auttaa heitä kohdentamaan pääomia vastuullisiin kohteisiin. Kuluttajille CSRD tarjoaa mahdollisuuden tehdä tietoisempia ostopäätöksiä, kun tieto yritysten vastuullisuudesta on standardoitua ja luotettavaa.
Yrityksille itselleen systemaattinen kestävyysasioiden hallinta voi tuoda merkittäviä liiketoimintahyötyjä:
- Parempi riskien tunnistaminen ja hallinta
- Resurssitehokkuuden parantuminen ja kustannussäästöt
- Innovaatioiden edistäminen
- Työntekijöiden sitoutumisen vahvistuminen
- Maineen parantuminen ja luottamuksen vahvistuminen sidosryhmien keskuudessa
CSRD kannustaa yrityksiä integroimaan kestävyysnäkökohdat osaksi strategiaansa ja liiketoimintamalliaan. Tämä voi johtaa kestävämpiin liiketoimintakäytäntöihin ja pitkällä aikavälillä vahvistaa yritysten kilpailukykyä. Samalla direktiivi edistää EU:n laajempia kestävän kehityksen tavoitteita ja tukee siirtymää kohti hiilineutraalia taloutta.